Kirjokannen alainen maailma

Kirjokannen alla ei ole täysin yhtenäistä kulttuuria, mutta useimmat kansat kuuluvat kuitenkin samaan kulttuuripiiriin. Karkeasti sanottuna Pohjolan kansa, jukolaiset, sampolaiset ja useimmat Kuovinmaan köyhät asukkaat ovat ”rautakautisia fantasiasuomalaisia” ja Kuovinmaan herrat sitten näiden kulttuurista noussut korkeakulttuuri. Orjat ja kiertolaiset ovat myös tämän kulttuuripiirin tuotteita, vaikka sitä ei ehkä haluttaisikaan myöntää. Staalot ja Kultaneidot ovat samasta kulttuurista nousseita mutta osittain sen ulkopuolisia olentoja. Vain Tulen kansa on selkeämmin ulkopuolista, eli siis ”rautakautisia fantasiaslaaveja ja -baltteja”.

MAAILMA

Synkkien korpimaiden ja kirkkaiden koivulehtojen lomassa asuvat Kirjokannen alaiset kansat. Tuhansia vuosia sitten he polveutuivat Ukko Tapiosta, joka suuren karhun hahmossa edelleen hallitsee maailman metsiä. He ovat metsästäneet alkuhirviä ja jäniksiä, paimentaneet poroja ja lampaita, polttaneet kaskia ja viljelleet ruista, laulaneet runoja ja soittaneet kannelta, rakentaneet kotia ja hirsimökkejä, sotineet keskenään tai solmineet avioliittoja.

Aikojen saatossa heimot ovat kehittyneet kansoiksi ja niinpä Pohjolan, Sampolan, Jukolan, Näkkäläsuvannon, Enonkorven ja Selkoselan mailla on kehittynyt omat tapansa ja uskomuksensa. Kaukaisessa Tulenmaassa eletään muiden tapojen mukaan, - vaikka jotkut uskovat, että heidänkin esiäitinsä polveutuivat Ukko Tapiosta, mutta jo aikojen alussa vaeltaneet porolaumojensa mukana kauas itään.

Kun muut pienet kansat ja kuningatarkunnat ovat varjelleet vanhoja tapojaan, ovat toiset nousseet mahtavien sotaherrattarien, suurtietäjien, kaupparuhtinattarien ja noitakuningattarien myötä kukoistukseensa ja valloittaneet monia muita maita. Niinpä moni pieni kylä ja kuningaskunta on yhdistynyt ja kehittynyt, ja näin Sampola, Jukola, Väinölä, Päivölä, Koivula, Kalevala ja monet muut ovat yhdistyneet Näkkäläsuvannon, Enonkorven ja Selkoselän kuningatarkunniksi, ja ne edelleen yhden kolmoiskuningattaren alle mahtavaksi Kuovinmaaksi. Kuovinmaan suurissa puukaupungeissa seisovat mahtavat kirkot ja yliopistot, sotilasakatemiat ja linnoitukset, jotka levittävät sivistystä ja vaurautta muihinkin maihin, usein miekankärkeä karttakeppinä käyttäen. Kuninkaallisten ja säätyläisten herrassuvut hallitsevat paikallisten ruhtinaiden ja päälliköiden välityksellä torppareita, ruotusotilaita, palvelijoita ja muuta työväkeä. Pienten maakuntien torppareilta kantavat Kuovinmaan aateliset ja kirkonmiehet raskaan veron.

Vielä sukupolvi sitten olivat Pohjolaa lukuun ottamatta lähes kaikki maat Kirjokannen alla Kuovinmaan kolmoiskruunun alaisuudessa, mutta kaksi vuosikymmentä sitten irtautuivat sampolaiset jumalattoman ja häpeämättömän vallankumouksensa myötä Kuovinmaasta.

KYLÄT JA KAUPUNGIT

Useimmat ihmiset asuvat pienessä saunamökissä tai kodassa kaukana naapureista. He viljelevät pientä kitukasvuista maatilkkuaan, hoitavat mahoa lehmäänsä ja kalastavat hiukan. Samalla saarella tai saman metsän saartamina olevat töllit ja torpat muodostavat kylän, jossa on päällikkö ja tietäjä, ehkä seppä ja kauppakin.


Otavanlinnan torilla

Isommissa kylissä ja kaupungeissa on käsityöläisiä, temppeli tai kaksi, koulu, kalmistoja ja saunoja, sotilaita, virkailijoita ja aatelisia. Kaupungeissa on hirsitalojen lisäksi hienoja puukartanoita, jättiläismäisten puiden runkojen varaan rakennettuja suuria ”kananjalkataloja” sekä isoja puusta tehtyjä kotia.

Monet kansat, kuten jukolaiset, maksavat veronsa Kuovinmaan kolmoiskuningattarelle ja hänen voudeilleen, aatelisilleen ja kuvernööreilleen. Muut maksavat veroa vain omille päälliköilleen ja hallitsijalleen, sekä tietysti papeille ja maanomistajille.

Tavallinen torppariukko tai kalastajaeukko ei osaa lukea, mutta osaa kyllä ulkoa useita tarinoita jumalista ja entisaikain sankareista, tuntee parantavia yrttejä ja tietää montako työpäivää kenellekin pitää maksaa veroa.

Useimmat ihmiset elävät maaseudulla vaihdantataloudessa, jonka muodollisimpia välineitä ovat turkikset, joiden arvo pysyy melko vakaana. Erityisesti oravannahka eli raha on yleinen. Kaupungeissa ja varsinkin Kuovinmaassa käytetään myös metallista lyötyjä kolikoita – kuparipenninkejä, hopeamarkkoja ja kultataalereita. Yksi taaleri on kaksitoista markkaa ja yksi markka kaksikymmentä penninkiä. Jos kuukauden raskaasta työstä saa ruoan ja majapaikan lisäksi hopeamarkan niin se on varsin anteliasta, penningillä taas voi ostaa itselleen kapakassa lautasellisen hernerokkaa tai tuopillisen olutta. Taalereita pääsevät näkemään vain rikkaat. (Näitä kolikoita ei tulla näkemään pelissä, mutta joillekin hahmoille tämä voi olla olennaista taustatietoa.)

LAIT JA TAVAT

Yhteiskunnat ovat monella tavalla epätasa-arvoisia, mutta yksikään valtakunta Kirjokannen alla ei alista naisia. Joissain on sukupuolten välillä tasa-arvo, mutta Pohjolassa naiset hallitsevat ja miehet toteuttavat heidän tahtoaan. Myöskään ei haittaa, jos joku nyt on semmonen, koska se nyt vaan on semmonen. Sampolassa kaksinnaimistakin joskus hyväksytään.

Kirjokannen alla ja jopa Tulenmaassa arvostetaan hyveellistä ihmistä. Rehellisyys, itsenäisyys, ahkeruus ja sisu tekevät ihmisestä kunnollisen jokaisen kansan keskuudessa. Joidenkin keskuudessa saatetaan arvostaa myös kunniaa (Pohjola), vieraanvaraisuutta (Sampola), kurinalaisuutta (Jukola) tai rohkeutta (Kuovinmaan ylimystö).

Sen sijaan heikkouden merkkejä olisivat liiallinen myötätunto, lähimmäisenrakkaus tai anteeksiantaminen.

Kiellettyjä, syntisiä ja pahoja asioita löytyy vaikka millä mitoin. Pahinta on sukurutsa ja kyllä ne eläimetkin olisi hyvä jättää rauhaan. Ehdottomasti kiellettyjä ovat tietenkin myös viattoman tappaminen ja varastaminen. Lemminkäisen palvominen, staalojen manaaminen ja muu Tuonelan vallan uhmaaminen on vaarallista ja kiellelttyä, sillä se saattaa tuoda kirouksen koko kylälle.

Älä tee syytä syyttömälle, vikaa viattomalle.

Täällä Kirjokannen alla - Yhteystiedot ja tekijät