KANSAT

Lähes kaikki hahmot kuuluvat johonkin näistä ryhmistä, eli ovat joko Pohjolan asukkaita tai sinne tulleita matkalaisia Kuovinmaan kolmoiskuningaskunnasta, Sampolasta, Jukolasta, Tulenmaasta tai näitä ympäröivistä erämaista.

Viimeistään hahmokuvausten yhteydessä toimitetaan myös laajempi kuvaus eri kansojen kulttuureista.


Jukolaiset torpparit anovat turhaan armoa kuovinmaalaiselta ruhtinaaltaan hänen maalaiskartanollaan.

POHJOLAN KANSA

”Laps olen auringonlaskun, en koiton, mies olen valkeuden, vaikka en voiton, siksi mun murtua täytyy.”

Louhi ja hänen kauniit henkimäiset tyttärensä, sekä alistettu isäntä. Pohjolan väki oon oopperamaisen koppavaa, dramaattista, ylpeää ja uhmakasta, eikä haluaisi myöntää menettäneensä voimiaan tai epäonnistuneensa pyhässä tehtävässään. He hallitsevat monia muinaisten aikojen taikavoimia, jotka muut kansat ovat jo unohtaneet.

POHJOLAN ORJAT

”Yön vallat aamun valkeus jo voittaa, sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.”

Muualla pidetään korkeintaan maaorjia ja torppareita, mutta Pohjolassa on erilaisten tehtävien, taisteluiden ja kaupankäyntien seurauksena aivan konkreettisia orjia. Useimmat heistä ovat joskus kuuluneet johonkin muuhun kansaan. Orjat tekevät kaiken fyysisen työn Pohjolassa. He ovat emäntiään kohtaan kuuliaisiksi ja nöyriksi taiottuja tai oppineita, ja ovat sitä mieltä, että Pohjolassa on parempi kuin muualla. Muita kohtaan he ovat kuitenkin laiskoja ja ilkeitä, ja pyrkivät aina menemään sieltä, mistä aita on matalin.

JUKOLAISET

”Syyttömänä syntymään sattui hän tähän maahan pohjoiseen ja kylmään.”

“Paavo parka, kovan onnen lapsi, kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; tuska kuolla, tuskempi tok’ elää.”

Synkkiä ihmisiä joiden elämä on tuomittu tuhoon, alkoholismiin ja vaimonhakkaamiseen. Heidän inspiraationaan toimii Seitsemän veljestä, Koskelan Jussi, Kullervo, Saarijärven Paavo, Lalli, Turmiolan Tommi, Roudasta rospuuttoon... He ovat kuovilaisten alistamia torppareita, jotka mutisevat näiden määräyksiä vastaan, mutta purkavat kapinahenkensä työntekoon.

KUOVINMAAN KOLMOISKUNINGASKUNTA

"Hengilläs siunaa päämies maamme ja esivaltaa johdata. Suo vallankäyttöön viisautta ja vastuun mieltä, rakkautta."

”Me nousemme kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa!”

Kuovilaiset laittavat ”herran” herravihaan. He ovat maanomistajia, pappeja, upseereita, patruunoita, byrokraatteja. Kuovilaiset omistavat maat, joilla jukolaiset ovat torppareina. Heidän yhteiskuntansa on kehittynyt ja monimutkainen korkeakulttuuri, jonka ajatus on, mitä jos muinaisen itämerensuomalainen kulttuuri olisi kehittynyt ja menestynyt tuhansia vuosia omaleimaisesti ilman germaanisia tai kristillisiä vaikutteita.

SAMPOLAISET

”Työn orjat sorron yössä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus! Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus!”

Jukolaisista irronnut ryhmä entisiä torppareita, joiden maan rannoille Sammon sirpaleet kymmeniä vuosia sitten huuhtoutuivat. Tämän vaikutuksesta he saivat aatteellisen herätyksen, minkä ansiosta saavat loputonta vaurautta ja voimaa, ja elävät leppoisassa yltäkylläisyydessä. Uskovat, että kaikki muutkin maat voivat päästä tästä osallisiksi, jos syleilevät sampolaista vallankumousta. Heissä kiteytyy punakapinan, nuijasodan, herravihan, työväenliikkeen, isovihan ja pikkuvihan voima. Laulavat työväenlauluja, heiluttavat lippuja ja edustavat kaiken kaikkiaan täydellistä työläisten maagista utopiaa.

KULTANEIDOT

”Olet kuin nainen, mutta et halua olla nainen, etkä minun olevan mies.”

Seppo Ilmarisen luomia yritelmiä vaimoikseen. Kullasta ja hopeasta tehtyjä olentoja, jotka eivät ymmärrä inhimillisiä tunteita tai himoja. Eivät kuitenkaan ole kylmiä ja ilkeitä vaan kilttejä ja viattomia. Monen mielestä he ovat viekottelevan ja paheellisen näköisiä, vaikkeivät itse tätä ymmärräkään. Mukana toki myös ainakin yksi ”humalassa taottu” kaunis poika.

STAALOT

”Miks toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa?”

Pohjolan kansa laiskistui ja herätti staaloja vartioimaan rajojaan ja Maailmanpylvästä puolestaan. Lopulta Pohjolan väki oli liian heikkoja käskemään staaloja, ja ne villiintyivät – kääntyivät emäntiään vastaan. Niinpä staalot tappoivat Pohjolan suurimmat sankarit ja noidat, ja unohtivat Maailmanpylvään oman onnensa nojaan, jolloin se romahti. Se ei ollut staalojen vika, he eivät voi vihaiselle ja kurittomalle luonteelleen mitään. Nyt ne vaeltavat Pohjolan korvessa, hyökkäävät ohikulkijoiden kimppuun ja etsivät Maailmanpylvään paloja. Nokisia olentoja, jotka on kiedottu mustiin rääsyihin kuin pahat muumiot. Ne ovat ehkä joskus olleet ihmisiä, ja saattavat vielä muistaa joitain piirteitä siitä miehestä tai naisesta, joka joskus olivat.

TULEN KANSA

”Minä olin tulehen tuijottaja, jonka tuli niin tukalasti kuuma.”

Tulen kansa laulaa surumielisiä lauluja ja tietää elämän olevan turhaa ainakin heille. Heidän osansa ovat julmat isännät, röyhkeät rengit, kielletyt rakkaudet, kohtuuttomat vaatimukset ja kuolemattomat hirviöt. He tulevat sieltä, missä nuoretkin naiset pukeutuvat kuvioituihin huiveihin, miehet käyttävät turkishattuja ja viiksiä, missä lapset leikkivät nukeilla joiden sisällä on uusia nukkeja, ja missä karhut tanssivat pappien suitsukkeiden hunajaisessa tuoksussa – he tulevat Tulenmaasta.

KIERTOLAISET

”Voi miten pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.”

”Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseen, oon yksin ajatusten raunioilla.”

Ulkopuolisten vaeltajien ryhmä, jonka Pohjolan raotetut veräjät ovat houkutelleet paikalle kenties varmaankin varastamaan ja laiskottelemaan. Mitään hyväähän tästä narkkareiden, sirkuslaisten, muukalasten, noitien, kaksineuvoisten, karanneiden rakastavaisten, rikollisten, käpykaartilaisten ja kerjäläisten laumasta ei voi seurata. He ovat väkeä jota ”normaali” yhteisö ei hyväksy, eivät edes heidän omat äitinsä tai veljensä.

Täällä Kirjokannen alla - Yhteystiedot ja tekijät